Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

 KÖYHÄ SUOMEN KANSA
12.11.2017 22:05

Suomen taitavimmaksi ja ainakin hyvin vaikutusvaltaiseksi piilopoliitikoksi kohoaa mies, jota ei äkkipäätä poliitikoksi mielletäkään. Hän on tietenkin Suomen rikkaimpiin henkilöihin lukeutuva Björn Wahlroos! Säännöllisesti epäsäännöllisin väleihin hän ryhtyy analysoimaan Suomen poliittista ja talouspoliittista ilmastoa, ohjeistamaan poliitikkoja – ja mollaamaan ay-liikettä. Hän kirjoittaa kirjoja, antaa haastatteluja ja antautuu eri seminaarien keskushahmoksi. Wahlroosin kaikkea poliittista toiminta saattelee aina valtava julkisuus. Valtamedia on jo kauan sitten sopeutunut hänen sylikoirakseen. Rikkaan miehen sanaan uskotaan, varsinkin kun hän on taitava sanankäyttäjä. ”Nalle” on hellyttävä lempinimi, kuten läheisellä kaverilla konsanaan. Wahlroos haluaisi vallankäytön ja perustuslakien tulkinnankin harvojen käsiin. Yrityselämässä näin ehkä menetellään, jolloin päätöksenteko on nopeampaa. Mutta valtio ei ole yritys, vaan laajemman demokratian hallintomalli, jonka kanssa Suomen taitavimman piilopoliitikonkin olisi opittava elämään.

-Kultapossunalle ei suinkaan ole rikastunut omalla työllään, kuten tuskin kukaan muukaan Suomessa. Mutta tälle kultapossulle tuli jo sylikaupalla osakkeita, joiden arvo on noussut toisten työstä ja jotka valtion typerä omistajapolitiikka osin lahjoitti hänelle. Eikä tämä ”valtioviisas” suinkaan maksa Suomeen veroja, mutta sen sijaan nostaa verovaroista mm. roppakaupalla maataloustukiaisia, vaikka tuskin on ikinä kurasaappaissa pellolla edes kävellyt. Mutta hän ei mielestään saa valtiolta (eli köyhemmiltään) tarpeeksi tulonsiirtoja, vaan osa menee yhä eläkkeisiin, työttömyysturvaan, opintojen tukeen, sairausvakuutukseen ja muuhun sosiaaliturvaan. Toki muutoksia on tehty hänen tahtomaansa suuntaan, mutta nykyhallituksenkin pitäisi saada vauhtia toimiinsa, sillä on mahdollista, ettei seuraavassa hallituksessa ymmärretä yhtä hyvin kultapossujen tarpeita kuin nykyisessä. Me köyhät saamme nauttia hyvinvoinnista kultapossujemme välityksellä. Se riittää meille? Vai riittääkö sittenkään? Minä vain kysyn.

Tänä syksynä olen nauttinut teatterista. Ensin olin pieneltä osin toteuttamassa Mestarin iltapäivää, sitten kävin katsomassa Luulosairasta, Katoavaa maata ja Päämäärä tuntematonta. Luulosairas oli ihan hyvä, mutta… Katoava maa oli ilman muttia todella vaikuttava. En jaksanut odottaa paljoa Komediateatterin Päämäärä Tuntematon- näytelmästä, mutta yllätyin todella. Siis positiivisesti! Olisin yllättynyt, vaikka olisin odottanutkin enemmän. Lavalla se oli yhden miehen (Tuukka Huttunen) mainio esitys, mutta niin ohjaaja-Panu kuin käsikirjoittaja-Panu olivat onnistuneet mainiosti. Vain äänentoiston voima häiritsi joissakin kohdissa, mutta sain katsoa näytöstä ennen ensi-iltaa ja ehkä puolityhjä Sali aiheutti kaikuefektejä. Suosittelen! Mutta Catsia en osaa suositella. Tänään on isänpäivä, kaupallista hömppää, mutta itse sain epäkaupallisen ja siis arvokkaan muistamisen. My Lain joukkomurhan paljastumisesta on tasan 48 vuotta. Toista vuotta vapaa länsimainen tiedotusvälineistö onnistui piilottelemaan asiaa, mutta sitten asia tuli esille. Paikalle pystytetyssä muistomerkissä on 504 nimeä ja uhrien iät vaihtelevat yksivuotiaasta 82-vuotiaaseen. Auguste Rodinin syntymästä on 177 vuotta. Mutta monet yhdistävät hänet vieläkin ajatteluun. Sen sijaan  Grace Kellyä ei tunnettu erityisemmin ajattelijana. Sen verran hän osasi kuitenkin ajatella, että pääsi loistokkaaseen avioon (ulkoisilla avuillaan?) Gracen syntymästä on 88 vuotta, vaan ei ole juhlimassa sitä enää hän. Toisin on Janina Frostellin kohdalla, mutta hänenkin juhlimisensa alkavat olla ihonkiristysten varassa, sillä Janina tunnetaan ainoastaan ulkoisesta olemuksesta ja koska ikää on jo 44 vuotta, sic transit gloria mundi ? Mutta me kunnioitamme vilpittömästi Augustea, Gracea ja Janinaa ja kohotamme heille maljan! Hölökynkölökyn!

Ei tunnu ihan omalta ongelmalta:

Liian paljon rahaa

hyvää vaiko pahaa

toisiko se tullessaan

köyhän köyhään maailmaan?

Liian paljon rahaa

hyvää vaiko pahaa,

kimmeltävät miljoonat

meille soisivat.

 

Kullalla ostaa minkä vaan,

mutta ei onneaan.

Onni ei aina saavukaan

kultaa taskussaan.

 

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa

myötäänkö se aina tois’.

Mistä sen niin tietää vois’?

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa

kylväisikö voima sen

tielle köyhien.

 

Harvoin on luona rikkaitten

lämpöä sydämen.

Keskeltä kuoren kultaisen

puuttuu ihminen.

 

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa

yksi ehkä onnen saa

toinen voi sen kadottaa

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa?

Vastausta mahdoton

siihen antaa on.

 

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa

myötäänkö se aina tois’.

Mistä sen niin tietää vois’?

Liian paljon rahaa,

hyvää vaiko pahaa

kylväisikö voima sen

tielle köyhien.


Kommentoi



 MEITÄ KEISARIT EI ENÄÄ..
07.11.2017 22:23

Uusi suomalaisella aineistolla saatu tutkimustulos osoittaa, että ansioturvan kesto vaikuttaa merkittävästi työttömyyden jälkeiseen palkkatasoon ja työsuhteen kestoon. Tutkimuksen on tehnyt Valtion taloudellinen tutkimuskeskus eli VATT. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhennettiin 100 päivällä vuoden 2017 alussa. Hallitus perusteli muutosta työnhaun kannustimien parantamisella ja tavoittelee merkittäviä säästöjä työttömyysturvamenoihin. Tutkimustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että tavoitellut säästöt voivat huveta siihen, että työnhakijat sijoittuvat heikompiin työsuhteisiin, joista kertyy vähemmän verotuloja. Pidempi ansioturva sen sijaan antaa aikaa etsiä pidempään omaa osaamista vastaavaa työtä, ja tämä johtaa parempiin työttömyyden jälkeisiin työsuhteisiin. Siksi ansioturvan lyhentäminen heikentää työnhakijoiden ja avointen työpaikkojen kohtaamista, mikä alentaa työllistymisen jälkeisiä verotuloja. Nämä verotulojen menetykset saattavat haukata merkittävän osan lyhyempien työttömyysjaksojen tuomista julkisen talouden säästöistä, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa.

-Olikohan jollakin jopa sellainen mielikuva, että työttömyysturvan heikennys parantaisi työllisyyttä? No, se nyt ainakin on täyttä puppua. Kuten myös se, että hallitus ajattelisi oikeasti menojen säästämisiä. Toki toimillaan hallitus on onnistunut heikentämään työttömien elinehtoja kuten se on onnistunut heikentämään myös eläkeläisten, opiskelijoiden ja pienipalkkaisten  työssäkäyvien elinehtoja – elintasosta tuskin kannattaa edes puhua. Mutta tuikean vakavasti voitonhuumainen pääministeri aikoinaan lupasi hallituksen nostavan oleellisesti työssäkäyntiastetta ja tasapainottavan valtiontaloutta. Vaan vationtalouden tarkastusvirastohan totesi, ettei ole onnistuttu eikä tulla onnistumaan. Sotestakin tulossa täysi susi, mutta todella kallis sellainen, siis kansalaisille kallis, ei eliitille.  Toki erilaisilla veronkevennyksillä ja muilla etuisuuksilla on parannettu varsin tuntuvastikin eliitin elämää ja kaikenmaailman hallintarekistereillä ja muilla pimityshelpotuksilla on helpotettu veronkiertoa ökyrikkailta. Joten siitä hallitsijoitamme onnitelkaamme, vai.. Kannattaakohan sittenkään onnitella? Minä vaan kysyn. 

Siitä on tasan sata vuotta, kun naapurissa kansa antoi eliitille potkut. Lokakuun vallankumous mahdollisti myös sen, että Suomi soi Venäjälle mahdollisuuden itsenäistyä… tai kuinkahan päin se nyt menikään? En ole tänään ollut juhlimassa, mutta toisaalta olen viettänyt juhlavuotta (100 vuotta Lokakuun vallankumouksesta) koko vuoden. Lev Trotskin syntymästä on tasan 138 vuotta. Lev oli merkittävä vallankumouksellinen, mutta Josif pakotti hänet maanpakoon ja Lev surmattiinkin siellä sittemmin. Albert Camus oli sivullinen, mutta osasi kirjoittaa ja vieläpähyvin. Albert täyttäisi tänään 104, mutta eipä tietenkään täytä. Joan Sutherland lauloi kovaa ja korkealta, mutta hiipuihan hänenkin äänensä sointi jo seitsemisen vuotta sitten. Joanin syntymästä on kulunut 91 vuotta, tasan. Siispä ottakaamme Leville, Albertille ja Joanille! 

Ja juhlan kunniaksi:

Maailman raatajat, sorron kahleet pois!

 

Meitä keisarit ei enää hoivaa

eikä veriset julmuritkaan.

Tovereissamme meillä on voimaa

vapauttamme puolustamaan.

 

Me kahlehia kyllin oomme kantaneet,

ja kaikki toverimme on vankityrmiin sortuneet.

 

Meitä keisarit ei enää hoivaa

eikä veriset julmuritkaan.

Tovereissamme meillä on voimaa

vapauttamme puolustamaan.

 

Jo ääni vapauden

kultahelminä helähtelee.

Sen tenho valtaa

ja kahleet poistaa

tai kansat julmain tyrannein.

Toverit kuulkaa,

jo murtuu kahleet

pois tieltä onnen, vapauden!


Kommentoi



 PÄÄ SELVÄNÄ?
20.10.2017 22:10

Suomen valtio selvittää mahdollisuutta viedä viinaa valmistava valtionyhtiö Altia Helsingin pörssiin, valtioneuvosto tiedotti tiistaina. Valtioneuvoston mukaan tämä tarkoittaisi käytännössä Altian omistuspohjan laajentamista ja valtion omistusosuuden pienentämistä nykyisestä. Altia on nykyisin kokonaan valtion omistama yhtiö, joka valmistaa muun muassa Koskenkorvaa. Muita Altian omia brändejä ovat muun muassa Blossa, Chill Out, Jaloviina, Valhalla, O.P. Anderson, Renault, Larsen ja Xanté. Altia myös tuo maahan väkeviä alkoholijuomia ja viinejä. Vientiä sillä on noin 30 maahan. Altian liiketulos on kasvanut viime vuoden 46 miljoonan euron voitolliseen tulokseen.

-Kansa on aina huonoinakin aikoina turvautunut viinaan. Silloinkin, kun leipä on ollut tiukilla, on mieli palanut alkoholijuoman hankkimiseen. Niinpä valtio on monessa suuressa hädässä pelastautunut viinanmyynnin ansiosta. Toki varsinainen viinan myynti on eri yhtiöllä, mutta voisi pitää oikein hyvänä tuottona, jos firman liikevoitto on 13 prosenttia liikevaihdosta. Mikä mahtaa olla se sijoitus, josta valtio voisi saada paremman tuoton? Lisäksi varmalla pohjalla. Tottakai suurpääomaa kiinnostaa moista tulosta tekevä yhtiö, mutta haluavatko omistajat (veronmaksajat) todella luopua taas kerran hyvin tuottavasta laitoksesta? Vai haluaako eliitti noudattaa jonkun muun tahon kuin kansalaisten tahtoa? Jos haluaa, niin kenen? Nyt myydään viinan tulot, seuraavaksi luultavasti veden? Kenen pussiin oikein pelataan? Minä vain kysyn.

Joillakin ihmisillä menee menestys päähän – jopa näyttävämmin kuin viina. Eräs höpertelijäksi muuttunut on entinen etevä tieteentekijä Esko Valtaoja, joka on ryhtynyt saarnaamaan rajattoman ahneuden ikuista onnea. Hän väittää, ettei ideologiat tuo mitään hyvää, mutta saarnaa kasvuhyvinvoinnin ideologiaa. Sitä, jota nimitetään kapitalismin ideologiaksi, nykyisellään puhutaan myös uusliberalismista. Helpon tuntuisesti toimittaja Pasi Toiviainen repi yksi kerralla riekaleiksi Esko puumerkit. Jugoslavian partisaanit valloittivat Jugoslavian pääkaupungin Belgradin. Me olimme silloin jo lyöneet neuvostojoukot, mutta silti tappio oli entisen liittolaisemme. Aikaa tuosta on kulunut tasan 73 vuotta. Antti Hyry rakensi uunia ja sai Finlandia- palkinnon. Antti oli näitä erinomaisia insinööritaustaisia kirjailijoita, jonka tekstittely loppui tyysti viime vuonna. Tänään hän olisi täyttänyt 86. Markku Into puolestaan runoilee yhä innokkaastikin. Aiemmin Markku oli myös kirjastonhoitaja. Nyt hän on 72-vuotias. Susanna Haavisto on päässyt kunnioitettavaan 60 vuoden ikään ihan noin vain laulellen ja näytellen. Otetaan nyt sitten Antille, Markulle ja Susannalle!

Siitä puhe, mistä puhe:

Kaks kisälliä kulki

maantiellä laulellen,

ja laulussa toi julki ylevän aattehen:

 

Jos kaikki Suomen järvet

viinaksi muuttuisi,

niin eikös meidän poikain

elellä kelpaisi?

 

Rannalle Viinajärven

majamme laadittais

Sen sulolainehilla

öin päivin soudettais

 

Ja me ryypättäisiin viinaa,

viinassa uitaisiin

ja eikös sitä voisi

verrata Edeniin?

 

Jos viimein parannusta

ei saatais krapulaan

niin helmaan Viinajärven

loikattais kuolemaan

 

Me ryypättäis vain viinaa,

viinassa kroolattais.

Ja haastettaisiin kiinaa

ja taasen skoolattais!


Kommentoi



 OJASSA VAI ALLIKOSSA?
15.10.2017 20:22

1960–1980-lukujen ojitushuumassa ojitettiin noin miljoona hehtaaria suota, siis suurin piirtein Uudenmaan pinta-alan verran. Metsä ei alkanut kuivattamisesta huolimatta koskaan kasvaa, mutta ojittaminen tuhosi ja uhanalaisti suoekosysteemit ja pilasi vesiä. Se on metsätalouden kaapuun puettu miljoonan hehtaarin ekokatastrofi. Kokonaisuudessaan suota kuokittiin pikkuista vaille pirun iso määrä. Jos metsäojitettu viiden miljoonan hehtaarin suoalue ”maakunnallistetaan”, se on melkein yhtä suuri kuin Oulun ja Kainuun maakunnat yhteensä, kuudennes koko Suomen pinta-alasta. Ja ajatella, kolmannes maailman kaikista metsäojista on kaivettu Suomeen. Pari sataa kansallisvaltiota, joukossa isot sotkupossut Venäjä, Yhdysvallat ja Kiinakaan, ei pärjää pienelle ja sisukkaalle kansalle, jonka rakkain eepos alkaa sattuvasti lauseella: "Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi." Aiemmin luultiin, että ojitusten ravinnepäästöt vähenevät radikaalisti kun kymmenen vuotta ojittamisesta on kulunut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden mukaan asia onkin päinvastoin. Sanotaan, että vaurastuimme kovalla työllä, mutta yhtä lailla vaurastuimme velalla, jonka myönsi pakon edessä suomalainen luonto. Metsistä, soilta ja vesistä otettiin kansakunnan tarpeisiin enemmän kuin se kesti. Yksi suurista luotonantajista makaa korpiemme alavissa paikoissa, jossa ennen asteli arvokas kurki ja päkätti ponteva riekko. Aikooko suomalainen tosiaan jättää miljoonan hehtaarin velkansa maksamatta?

-Ihan hyvä tietää, mutta toisaalta olisi mukavampi olla, jos ei tietäisi. Sillä tosiasia on, että ojitusta tuetaan valtion (eli palkansaajien) varoilla edelleen. Eikä asiaan ole tulossa minkäänlaista muutosta, ei tämän, eikä seuraavankaan hallituksen aikana. Ne samat pääomapiirit, jotka lakki kädessä vannovat isänmaan hyväksi tehtävää työtä, tuhoavat isänmaata rahapussinsa täyttämiseksi silmää räpäyttämättä. Vaan tekisipä jotain vastaavaa kelan päivärahalla oleva, johan nousisi huuto ja meteli. No, eihän päivärahan saajien joukossa ole sellaisia, joilla olisi mitään mahdollisuutta moiseen tuhoamiseen, mutta paljon pienemmälläkin vahingonteolla he saisivat jo vallanpitäjien persettä nuolevat rahoittamat meediot kiihottamaan kansaa lynkkausmielialalle. Vaan onhan se hyvä, että meidän sukupolvemme eliitti voi hyvin, vaikka se tuhoaakin lastemme elinmahdollisuuksia. Kyllä se meille riittää ja olemme tyytyväisiä. Vai olemmeko sittenkään? Hyi minua, mitäs hulluja minä menen kyselemään.

Pitänee vähän mainostaa, että olen päässyt taas kulttuuriharrastusten pariin. Siis talkoiltuani kesän oopperassa ja alkusyksyn teatterissa. Mutta kävin katsomassa TTT:n Luulosairaan. Epäilytti vähän mennä, kun minulla on hypokondria, mutta kestin sen kuitenkin. En ole nähnyt Molieren alkuperäistekstiä (tai siis sen suomennosta), mutta tuntui, että näytelmää oli muokattu nykyajalle sopivammaksi. Oli siinä edelleen hauskuutta, juu. Etenkin Auvo Vihro ja Miia Selin tekivät erinomaiset suoritukset, mutta jotenkin… Niin ja sitten TT:ssä oli Katoava maa. Näytelmä kertoo vanhenevan ihmisen heikentyvän realiteettitajun etenemisestä. Avioparina loistivat Esko Roine ja Ritva Jalonen. Lavasteita ei tarvittu, näyttelijät ja näytelmä puhuttelivat. Siitä on päivälleen 202 vuotta, kun herra nimeltä Napoléon Bonaparte muutti Saint Helenan saarelle. Kerrotaan, ettei hän tehnyt sitä palavasta halustaan, vaan hieman jopa vastentahtoisesti. Rauni Luoma oli oikealta nimeltään Heta Niskavuori, myöhemmin Harjula. Vuonna 1943 Luoma sai johtajakseen Eino Salmelaisen, jolle hän muistelmissaan kertoo olevansa kiitollisuudenvelassa kaikesta, mitä näyttelijänä osaa. Raunin syntymästä on 106 vuotta ja vanajakin hän on ollut jo pari vuosikymmentä. Virpi Hämeen-Anttila, joka täyttää tänään 59 vuotta on yksi harvoista suomalaisista älyköistä. Virpi on kirjoittanut ja suomentanut kirjoja. Olipa hän jonain vuonna vuoden tieteentekijäkin. Siiri Nordin puolestaan on laulanut ja ollut ihan nätti. Hän laulaa vieläkin ja on nyt 37 vuoden ikäinen. Otetaan Raunille, Virpille ja Siirille! 

Olisikohan huomenna paremmin?

Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton

jos käännät selkäsi kolmannelle ei neljäs tulekaan

 

on paha olla yksinään, sen tulet tuntemaan

 

siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on

on hällä silmät lämpimät ja sydän peloton

ja huomenna on paremmin, siis jaksa siihen asti

ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti

 

Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton

on turha kostaa ja kaunaa kantaa, on turha valittaa

on turha katsella taivaanrantaa ja tuskaa kasvattaa

 

siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on

on hällä silmät lämpimät ja sydän peloton

voit ilon löytää nukkumasta suolaheinän alta

ja ruoho uusi nousta alkaa aina matalalta

 

Jos yksi pettää ja toinen jättää niin kolmas ystävä on

vaan muista, hän kyyneliisi täysin viaton

pian päivä vaihtuu ja murhe taittuu, tutuksi vieras käy

et enää kerro tähdistä jos tähtiä ei näy

 

siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on

on hällä silmät lämpimät ja sydän peloton

ja kolmas jos on mennyt pois, on vuoro neljännen

ja kenties, yhä lähemmältä tuntuu ihminen


Kommentit (1)Kommentoi



 TOISTANPA ITSEÄNI (EKA KERRAN?)
13.10.2017 22:15

Suomessa 1990-luvun puolivälistä lähtien harjoitettu vero- ja sosiaalipolitiikka on perustunut kolme vuosikymmentä sitten muotiin tulleeseen talousteoriaan. Sen mukaan talous kasvaa nopeammin, jos markkinoilla syntyviä tuloeroja ei pyritä kaventamaan verotuksen ja tulonsiirtojen avulla. Tutkimustulosten valossa tasainen tulonjako näyttää kuitenkin olevan hyvän talouskehityksen edellytys. Maailmanpankista ja muista kansainvälisistä järjestöistä on tullut jatkuvasti uutta tutkimusta, jonka mukaan tuloerojen kasvu on vahingollista talouden kehitykselle. Jostain syystä tämä ei ole mennyt Suomessa perille. Valtiovarainministeri julisti elokuussa, että korkea veroaste ja hyvinvointi eivät kuulu yhteen. Tosiasia on pikemminkin se, että mitä kehittymättömämpi maa sitä kevyempi verotus ja päinvastoin. Suomessa 1990-luvun luvun jälkeen toteutetut verouudistukset ovat olleet varsinainen värisuora kaikkein rikkaimmille. Pääomaverotusta on kevennetty, omaisuusverosta on luovuttu, perintö- sekä lahjaveroa alennettu ja niin edespäin. Suomen verojärjestelmän suurin epäkohta on vuonna 1993 toteutettu verouudistus. Sen jälkeen pääomatuloja ja pääomatuloiksi muunnettuja ansiotuloja on verotettu työtuloja kevyemmin, minkä tuloksena kaikkein rikkaimmat ovat karanneet omaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestämättömällä pohjalla olevaan ylikulutustodellisuuteensa. Ruotsi on pärjännyt Suomea paremmin ennen kaikkea siksi, että siellä talouden pyörät on pidetty vauhdissa kompensoimalla eurokriisin supistamaa vientikysyntää kotimarkkinoiden kysyntää piristävällä finanssipolitiikalla. Suomessa finanssipolitiikka on ollut vuodesta 2012 lähtien kiristävää. Ruotsissa se on ollut selvästi elvyttävää. Suomen talouspoliittisessa keskustelussa tämä tosiasia on jäänyt miltei huomaamatta.

-No nyt en kyllä malta olla sanomatta: Mitäs minä olen kymmeniä kertoja sanonut. Siispä sanonkin sen nyt. Mitäs minä olen kymmeniä kertoja sanonut? Eli kiristämällä talouspolitiikkaa ja suomalla vain talouseliitille kasvavat ryöstämisen tulojen kasvattamisen mahdollisuudet, ei auteta kansantaloutta hitusen vertaa. Sen sijaan luodaan kurjalistoa, joka tappelee jokaisena päivänä saadakseen sille päivälle sen päivän elämiseen tarvittavat ainekset. Samalla viedään vähäisetkin elintason parantamisen mahdollisuudet tavalliselta työtä tekevältä kansanosalta, koska yhteiskunnan turvaverkon heiketessä yhä enemmän, jopa pienistäkin häirötekijöistä selviytymisistä, jää ostettujen toimien varaan. Mutta maata johtaa eliitti, joka voi itse hyvin ja jolle sosiaalinen syrjäytyminen ja heikko-osaisuus ovat vieraita ellei jopa täysin tuntemattomia. Eikä näytä tämän päivän meedioitakaan paljon liikuttavan eriarvoisuuden kasvu. Mutta mitäs, jos eriarvoistetut eivät itse enää tyydykään jatkuvaan päällesyljeskelyyn? Mitäs sitten? Minä vaan kysyn.

Ihan kohta olemme jälleen kerran selviytyneet edes jotenkin perjantaista ja 13:sta päivästä. Mutta uusia koettelemuksia saattaa tulla. Neljäs tasavalta syntyi Ranskassa ihan tasan 71 vuotta sitten tarkoituksenaan luoda vakautta ja järjestystä. Tuloksena oli mahtavaa epävakautta, mutta kerrankos eliitti erehtyy. Neljättä tasavaltaa ennen Ranskassa oli kolmas tasavalta. Mutta osaisitko arvata mikä seurasi neljännen tasavallan jälkeen? Ihan oikein! Viides tasavalta! Kaisu Leppänen oli yksi ihminen suviyössä. Toki monessa muussakin yössä, sillä hän eli 88 vuoden ikään asti. Tänään hänen syntymästään on kulunut 113 vuotta. Jorma Etto oli lehtimies, kirjastonhoitaja, kirjailija ja runoilija. Niin juu, hän oli myös suomalainen. Tänään Jorma olisi täyttänyt 86 vuotta ellei olisi uupunut viime vuonna. Heidi Puurula on oikeasti Vera omaa sukua Aikakone. Tai ainakin alkujaan lauleskellut on hän jotain semmoista. Heidi (vaiko Vera?) on kumminkin ihan nätti vaikka täyttääkin jo kunnioitettavat 46 vuotta. Ja mehän kohotamme maljamme perjantaille, Kaisulle, Jormalle ja Veralle! Mutta korkeintaan yksi kullekin!

Eihän meitä toisistamme erota?

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,

kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,

sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla

ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:

metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.

 

Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,

tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy

kun toinen heittää kiukaalle vettä.

 

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,

koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.

Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,

ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.


Kommentoi


©2017 layout210 - suntuubi.com